Kuulin junan vihellyksen
ja näin ilmeesi tuskaisen
sitten juoksit sillalta tyhjyyteen
jätit ilmaan lauseen:
nyt mä meen
Meni kauan ennen kuin juna pysähtyi
Linnut lensivät etelään
sen näin pienestä peilistä
joka sulla oli vielä kädessä
Linnut näin ja vähän pilveä
Muistan sen syksyisen illan
siitä veturimiehestä
kuinka kauniisti
kuinka tavattoman kauniisti
hän tupakan tumppasi
verenpunaiseen hiekkaan
kengän kärjellään
Sitten hän pyysi ihmisiä nousemaan
takaisin junaan
Juna jatkoi matkaa hivenen myöhässä
Katsoin taivaalle
mutta linnut olivat jo lentäneet
taivaanrannan taa
Tunsin märällä poskellani
syksyn viileyden
Selite:
..on vähän apea olo,
sen takia tällainen runo..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mielialasi kuvastuu runossasi hyvin merkittävällä tavalla..hiukan haikeutta myöskin apeutta...ikävääkin siitä löysin...kaipuun kosketus...toi syksyn tullessaan...kuitenkin jotain kaunista ja herkkää
Syksyn viileys tungeksi huoneeseeni ku luin tätä.Tuli mieleen kaukaiset ajat kuin mustavalko-filminä..Ihana alakulo tässä.Pidin siis mycket..
Sivut