Niin kaunis on koti
Sisällä nukkuvat äiti ja isä
makuuhuoneessa toisessa kerroksessa
sängyssä
jonka yläpuolella seinällä
on taulu Jeesuksesta opetuslapsineen
ja alla teksti:
'Herra on minun paimeneni
ei minulta mitään puutu'
Yöpöydällä viinalasit
Niin kaunis on koti
Toisessa huoneessa
valkoisessa sängyssä
tuijottaa tyttönen
katosta roikkuvaa sinistä lintua
silmissä kyyneleet
tyttö yrittää olla itkemättä
yrittää unohtaa
hänhän oli unessa
isi oli siinä unessa
Lattialla posliinienkeli palasina
Niin kaunis on koti
Isä herää
omatuntoko viilsi
muistaa
hän vain tyttönsä sohvalta siirsi
osuiko käsi
pitikö hän
koskiko hän
tekikö hän jotain
ei muista
ei muka muista
valvoo isä - kuuliko äiti
ei – ei voinut
hänhän vain tyttönsä
vuoteeseen kantoi
ei muuta
Pihapuuta tikka koputtaa kuin omatunto
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
minäkin toivon, ettei totta missään, mutta näihin tarinoihin törmää - myös näillä sivuilla. Surullista: sydäntä särkee, kun ei niihin löydy selitystä eikä järkee.
Upea koskettava runo, joka puree minuun kuten, myös palautteen määrästä näkee, moneen muuhunkin.
Rankkaa tekstiä, täytyy myöntää. Todella hyvin kirjoitettu ja kuvailtu. :)
Hui.. ahdistus pitkin selkäpiitä! Hyvin kirjoitat.
Niin kirpeää tekstiä että melkein pahaa tekee. Tunnelma tulee noista sisäisistä ristiriidoista.
Loppulause kruunaa kaiken. Tekstinä taitava.
Toivon ettei tarina olisi totta. On valitettavasti jossain kuitenkin.
*sanaton* tää oli.. mä en ole kovin hyvä sanomaan mitään kehittävää, että lyhykäisesti : upea!:)
aihe todella koskettava...hyvin puhuttelevaa tekstiä...
koskettava, voimakkaasti puhutteleva teksti.
Sivut