Et itkenyt - nauroit vain
kun sinut eilen
kylmästi jätin
Tiesit kai kokemuksesta
että sinä olet se
joka jonkun jättää
Mietin iltaa ja sitä yötä
kun sinä minulle antauduit
Niin niin päivät ne kiitää
aikako on
joka rinnasta viiltää?
Miksi sinuun silloin rakastuin?
Tautikin kavala joskus jättää
mutta sinun muistosi
ei koskaan!
Sinä iltana katsoimme kuuta
ja kuljimme polkua käsikkäin
Silloin meillä sama oli suunta
olimme kuin unessa
kaksi nuorta
Se tunne hitaasti
tuhosi elämäin
Sinä olit ihanaa polttavaa tulta
joka arvet jätti
ja tuskaa!
Jätin eilen taakseni kaiken
kuin pahasta syövästä irtauduin
Miksi, miksi muutuit sinä nainen?
Tiedän kyllä
on jossakin toinen
joka kiihkeästi lähellesi
painautui
Kuu loistaa selkääni ilkamoiden
ja varjoja tielleni
heijastaa
Aivan niin kuin eksynyt koira
joka juoksee juoksee
ja uikuttaa
minä harhailen
elämäni polulla
kuljen tiellä
laahustan suolla
ja kaipaan vain viereesi
nukkumaan
Mistä löytyy se
valta ja voima
jolla pääsisin
eroon sinusta?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
riipaisevan koskettavasti kerrot...tunteesi...*rutistus*
Vau. Todella upea runo. :)
En osaa muuta sanoa.
Olen ihaillut runojasi
tutkiskellut sanojasi
suren kanssasi huoliasi
nauran mukana iloissasi
- olet siis runoilija oikea
mitä lie täytät - onko numero soikea
Hyvää syntymäpäivää
toivotan "ei huolenhäivää"!
upea.
onnea sinulle.
Kipeitä tunteita, mutta myös kauniita muistoja. Rakkaus se jaksaa raadella. Hieno runo!
Ihailtavaa, miten rauhassa runosi kipein tuntein "taiteilit". Oih!
Kylmät väreet meni...
Uskon näiden sivujen auttavan. Itselläni oli yksi suurimpia merkityksiä, kun sain kirjoittaa sen kaiken "ulos" ja lukea täältä, että muita saman kohtalon kokeneita on. Siitä saa voimaa.
Mahtava on kynäsi valta.
Riipaiseva tuo vastakohta otsikon ja runon sisällön kanssa... Ajatuksissa kertautuu menneet...mihin se kaikki dolce vita oikein hävisikään. Surullinen, haikea tunne välittyy.
Olihan upeasti kirjoitettu, kipua vahvalla tunteella...voimia päiviisi.
Sivut