Sinun katsees oli niin suloinen
ja hiuksesi auringossa hohti
Kuinka sanoa voisin sinulle sen
mikä rinnassani poltti
Sinä katsot mieheen hiljaiseen
etkä ymmärrä miksi hän vaikenee
ja päänsä alas painaa
Ovi aukee ja iltaan tummuvaan
kuu loistettansa heittää
En voinut kaipuuta polttavaa
enkä sydänsuruja näyttää
Minä tiedän toiveiden katkenneen
ja tyhjyyden tilalle saapuneen
siksi yksinäni minä itkin
Sinä lähdit luotani toisen luo
ja olit niin kaunis - kaunis
Minä hävisin, kärsin tappion
ja se tappio oli kallis
Ei ole väärää, ei ole oikeaa
eikä vettä joka sammuttaa
voi rinnastani liekin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti etenevä, soljuva runo mutta niin läpisurullinen...
Ku kulkee sydän auki, niin pakostakin sinne tulee haavoja, mutta niitä haavoja saa kantaa ylpeästi. Tämmösen ajatuksen toi runosi mulle...
Kaunis, melankolinen tarina.
todella haikean kaunis runo.
Pidän mielettömän paljon.
Niin kauniita sanoja, kauniita hetkiä
ja loppu kruunaa koko ajatuksen, idean, tunteen:
"Ei ole väärää eikä ole oikeaa
eikä vettä joka sammuttaa
voi rinnastani liekin"
voiko sitä enää paremmin sanoa.
Tuskinpa voi. Ei varmasti voi.
Mahtavaa!
Sivut