Se päättyi, vai päättyikö sittenkään,
pieni versoko jäi vielä itämään?
Se kasvaa, kasvaa ja voimistuu
ja joka soluuni jälleen tunkeutuu!
Vaikka itken, riuhdon ja vaikeroin,
en pääse irti, en sille mitään voi,
olen kiinni taas tuhansin lonkeroin!
Minä pimeässä makaan aivan hiljaa
ja yötä kuuntelen
Oliko se äänes..
ei, vain tuulen huminaa,
kun se leikkii puiden oksilla
Niin turhaan, turhaan sinua kaipailen
Niin kaunis on suvinen kesäyö
miehen ympärillä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi