itkijänaisten pölystä kuohun
kun menninkäisten saunavuoro on ohi
rähmäsilmäisestä kalalokista
keuhkoni puhallan tyhjäksi
kun merirosvojen tulee aika lyhentää partansa
Kaikki maailman putoavat kiehkurat
sieluuni osuvat kun sakuran vaha liukenee kauneuteen
Minä hiudun varisevasta päivänkakkaravaahdosta
riekkuvien pyrstötähtien nilkkasolmukkeista
anteeksiannetusta väärän ojan kaivuusta
savesta josta ei voi polttaa kuin rakun arpi
Kaikki variseva tietää
että minäkin laskeudun
unelmasta hartaan poveen
Kaikki variseva saa minut ummistamaan silmäni
tietämään
että oli tuoksusi
maailma jossa oikeat linnut kasvoivat taivasta suuremmaksi
ja toivat sille kiiltomatojen kotiloista siivet kulkea ikuisuudessa
Variseva olento olen minä
ja sinä olit kevyempi hiutaleissasi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi