![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Aurinko niisti nenänsä tähkäpäiden hartioihin
teki minusta taivaan pelkurin
ujostutti minut tähdistä
Pidän silmiäni kiinni kastehelmikeinussa
lyön sydäntäni aamua vasten vapisten
keijut maalaavat varpaitani
ja sudenkorennot letittävät parhaita hiuksiani
Minusta tehdään sinistä
minusta tehdään kuolematonta
minä pukeudun aikavarkaaksi
kaikki varma minussa kohisee suudelman kalvoksi
Olisi kataja jonka neulaset muuttuisivat lehdiksi
olisi kanerva jolla olisi timantit otsallaan
olisi viisaus joka ei löisi minua tuntemattomaksi
olisi jotain muuta kuin tyhjää jolle antaa suuni
olisi taru jossa viikinki voisi vielä purjehtia
tässä unessa, tässä ajassa,
minun sydämessäni
edes
ruosteinen rakkauden ansalanka
että näkisin olla siihen kompastumatta
edes
elämä joka ei puhkea yhdestä rohkeasta ajatuksesta
Aurinko pyyhki kasvonsa
kauriin kaulaliinaan
joi sen silmien välkkeen
koukisti sormiaan ja silitti pääskysten vatsoja
ja katsoi vielä kerran minuun - punaraitaiseen perhoseen
jolla ei ole vielä kastanjettikoteloa
Se valo minua katsoi
ja kertoi että olen aina vajaa
mutta maalattu elämää varten karhun kelloksi
kaiverrettu järvisimpukan uurteiksi
isketty kiinni kallioon kuin kultainen mänty rahisee vasten lukemattomia vuosia ilman pelkoa
Niin minuun aurinko surunsa pyyhki
että ymmärtäisin kaiken ilon
teki minusta taivaan pelkurin
ujostutti minut tähdistä
Pidän silmiäni kiinni kastehelmikeinussa
lyön sydäntäni aamua vasten vapisten
keijut maalaavat varpaitani
ja sudenkorennot letittävät parhaita hiuksiani
Minusta tehdään sinistä
minusta tehdään kuolematonta
minä pukeudun aikavarkaaksi
kaikki varma minussa kohisee suudelman kalvoksi
Olisi kataja jonka neulaset muuttuisivat lehdiksi
olisi kanerva jolla olisi timantit otsallaan
olisi viisaus joka ei löisi minua tuntemattomaksi
olisi jotain muuta kuin tyhjää jolle antaa suuni
olisi taru jossa viikinki voisi vielä purjehtia
tässä unessa, tässä ajassa,
minun sydämessäni
edes
ruosteinen rakkauden ansalanka
että näkisin olla siihen kompastumatta
edes
elämä joka ei puhkea yhdestä rohkeasta ajatuksesta
Aurinko pyyhki kasvonsa
kauriin kaulaliinaan
joi sen silmien välkkeen
koukisti sormiaan ja silitti pääskysten vatsoja
ja katsoi vielä kerran minuun - punaraitaiseen perhoseen
jolla ei ole vielä kastanjettikoteloa
Se valo minua katsoi
ja kertoi että olen aina vajaa
mutta maalattu elämää varten karhun kelloksi
kaiverrettu järvisimpukan uurteiksi
isketty kiinni kallioon kuin kultainen mänty rahisee vasten lukemattomia vuosia ilman pelkoa
Niin minuun aurinko surunsa pyyhki
että ymmärtäisin kaiken ilon
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut