Ymmärtäisin

Runoilija Grobbelaar

Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva
mies
Julkaistu:
105
Liittynyt: 31.12.2012
Viimeksi paikalla: 1.3.2025 9:07

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
Syntymäpäivä:
13.5.1963
Facebook:

Runokokoelmat:

2014 – Aavisteita rakkauden rajalta
2017 – Onneen aika vaipuu
2017 – Niin minut osaat
2017 – Run100 (toim.)
2018 – Sielutettu neljäs tuuli
2019 – Viidesti lausuttu
2020 – Kuudesti kerrottu
2020 – Seitsemän selvää sanaa
2020 – Kahdeksan kaunista
2020 – Nimesi on elämäsi
2021 – Sata sydäntä
2021 – Tammela
2021  - Mummot
2021 – Vipeltäviä ja vienoja sanoja
2021 – Outoja sanoja
2022 – Alinen (runoja Ilari Rantalan valokuviin)
2022 – Siivuja
2022 – Sano se rakkaudeksi (toim. / useita kirjoittajia)
2022 - Laidun
2022 – Tarinoita valosta (runollisia kertomuksia)
2022 – Kesä, joka oli sininen
2023 – Huiskaisuja
2023 – Minä – Mies
2023 – Karhu ei muista tehdä avaruutta (aforismeja)
2023 – Välistä paloja
2023 – Herkillä
2024 – Ruosteinen kuukausi
2024 – Uusi Kevät

Muut runokokoelmien yhteisjulkaisut:

2021 - Runorälläkkä I 
(+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2022 - Runorälläkkä II (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2023 - Runorälläkkä III (+ K.Lähdesmäki, P.Halme)
2024 - Runorälläkkä IV (+useita kirjoittajia)


2019 Novellikokoelma Poppelinrummuttaja


Instagram: markku_heino

YouTube: https://www.youtube.com/@FinPoet100

Tekstejäni SAA kopioida ja käyttää omiin yleishyödyllisiin ja yhteisöllisiin tarkoituksiin, kunhan mainitsee lähteen. 

 
Aurinko niisti nenänsä tähkäpäiden hartioihin
teki minusta taivaan pelkurin
ujostutti minut tähdistä

Pidän silmiäni kiinni kastehelmikeinussa
lyön sydäntäni aamua vasten vapisten
keijut maalaavat varpaitani
ja sudenkorennot letittävät parhaita hiuksiani

Minusta tehdään sinistä
minusta tehdään kuolematonta
minä pukeudun aikavarkaaksi
kaikki varma minussa kohisee suudelman kalvoksi

Olisi kataja jonka neulaset muuttuisivat lehdiksi
olisi kanerva jolla olisi timantit otsallaan
olisi viisaus joka ei löisi minua tuntemattomaksi
olisi jotain muuta kuin tyhjää jolle antaa suuni
olisi taru jossa viikinki voisi vielä purjehtia

tässä unessa, tässä ajassa,
minun sydämessäni

edes

ruosteinen rakkauden ansalanka
että näkisin olla siihen kompastumatta

edes

elämä joka ei puhkea yhdestä rohkeasta ajatuksesta

Aurinko pyyhki kasvonsa
kauriin kaulaliinaan
joi sen silmien välkkeen
koukisti sormiaan ja silitti pääskysten vatsoja
ja katsoi vielä kerran minuun - punaraitaiseen perhoseen
jolla ei ole vielä kastanjettikoteloa

Se valo minua katsoi
ja kertoi että olen aina vajaa
mutta maalattu elämää varten karhun kelloksi
kaiverrettu järvisimpukan uurteiksi
isketty kiinni kallioon kuin kultainen mänty rahisee vasten lukemattomia vuosia ilman pelkoa

Niin minuun aurinko surunsa pyyhki
että ymmärtäisin kaiken ilon
oletus
Kategoria: 
 

Kommentit

Upea lukuelämys. Iso, iso, iso tykkäys. 
Kiitos!
Erittäin upeasti ajateltu, etenkin loppu on lohdullinen.
Kiitos!
Kiitos!

Sivut

 

Käyttäjän kaikki runot