Pilviuni

4-vuotias tyttö nimeltään Aava, joka rakastaa  katsella taivasta ja uneksia pilvistä. Eräänä iltana, kun Aava oli käpertynyt pehmeisiin lakanoihinsa ja vaipumassa uneen, hän huomasi jotain erikoista. Pilvet hänen päänsä yllä muuttuivat vaahtoisiksi valkoisiksi tyynyiksi, jotka leijuivat unimaailmaan. Siellä häntä odottivat hänen rakkaat unikaverinsa, lempeä ja iso Appa, sekä hassu Herra Hakkarainen, joka tunnetusti nukkui lähes aina. “myös unissakävelijänä tunnettu” 

Yhdessä he lähtivät seikkailemaan tähtien maailmaan. Aava, Appa ja Herra Hakkarainen hyppivät keveästi tähtien yli kuin ne olisivat olleet pieniä hohtavia kivikkoja. Tähtien loiste valaisi heidän kasvonsa, ja he nauroivat riemusta. Yhtäkkiä taivaalle ilmestyi tähdenlento! Aava sulki silmänsä ja toivoi jotain salaperäistä, ehkä seikkailu saisi jatkua ikuisesti. 

Unimaailma johdatti heidät yhä korkeammalle, aina avaruuteen asti. Siellä he näkivät kauniita planeettoja, värikkäitä galakseja ja hohtavia sumuja. Kaikki näytti niin ihmeelliseltä ja salaperäiseltä. Aava teki kuperkeikkoja,  Appa heilutteli helmaansa ja Herra Hakkarainen leijaili unissaan, sillä he olivat avaruuden painottomassa  maailmassa. 

"Matkansa aikana he eivät vain nauttineet avaruuden uskomattomista maisemista, vaan kohtasivat myös ystävällisiä avaruusolioita. Nämä uteliaat ja iloiset olennot liittyivät heidän seuraansa ja yhdessä he leikkivät painottomuudessa, nauraen ja nauttien yhteisestä ajasta eri maailmoista tulevien ystävien kesken." 

Aamulla, kun Aava heräsi, hän muisti heti unensa. Hän juoksi peilin luo ja huomasi jotakin ihmeellistä: hänen silmänsä kimalsivat kuin tähdet. Myös Appa ja Herra Hakkarainen, jotka istuivat pehmeinä ja pörröisinä hänen sängyllään, näyttivät siltä kuin heidänkin silmissään olisi hohtanut tähtien valo. Se oli ollut erityinen seikkailu , sellainen, joka jätti tähtisilmät kaikille Pilviunen matkakumppaneille. 

 Aava tiesi, että vaikka uni oli loppunut, tähdet, Appa, ja Herra Hakkarainen  kulkevat aina hänen mukanaan.