Uninalletko mukavia?

Tarina alkaa hiljaisella hetkellä makuuhuoneessa, kun yön varjot laskeutuvat. Mies, joka vertaa itseään notkeaan ja nopeaan gepardiin, joka hiipii hiljaa kohti peiton alla nukkuvaa rakastaan. Hänen sydämensä sykkii odotuksesta, kun hän lähestyy yhä lähemmäs. Vihdoin hän pääsee peiton alle, mutta vastaanotto ei ole aivan sitä, mitä hän oli toivonut. 

Siellä, rakkaansa kainalossa, ei odotakaan lämmin vastaanotto, vaan uninalle pieni pehmolelu, joka makaa  voitokkaana vallaten rakkaan kainalon. Nallen katse tuntuu terävältä sekä julmalta, mies hätkähtää nähdessään, kun nalle näyttää hänelle myös keskisormea. Hän oli toivonut, että hän voisi jakaa peiton alla rakkaansa kanssa mukavan hetken, mutta nyt hän tuntee jääneensä kolmanneksi pyöräksi. 

Mies tuntee itsensä poloiseksi ja surkeaksi, varsinkin kun hänellä on kädessään jotain erityistä, iki-ihana Hangonkeksi, jonka hän oli ajatellut jakaa kahdestaan. Se oli tarkoitettu heidän yhteiseen hetkeensä, nautinnoksi peiton alla, mutta nyt tilanne on toisenlainen. Pehmeä uninalle on vienyt hänen paikkansa. 

Niinpä hän jää yksin murtuneen Hangonkeksin kanssa, katsellen, kuinka hänen rakkaansa sekä uninalle jatkavat uniaan tyytyväisinä, ikään kuin hän olisi vain katsoja omassa tarinassaan. Surullisesti mies päätyy kaivamaan nokkaansa, aivan kuin sekään ei enää häntä haittaisi. 

Ja vaikka kuinka hän yritti olla nopea ja sulava gepardi, tänä yönä hän ei voittanut kilpaa uninallelle. 

Uninalletko mukavia 

Rakas minä hiivin Gebardin askelin sinun peiton alle, 
kun perille saavuin oli sinulla kainalossa uninalle. 
 
Uninalle minua silmiin katsoi, ja keskaria näytti 
ja sinun kainalokolon yksin täytti. 
 
Minä tunsin silloin itseni poloiseksi, 
kun kädessäni oli, sinulle ja minulle iki-ihana Hangonkeksi. 
 
Kahdestaan oltaisiin sun peitonalla ne syöty, 
mutta nyt olin kynsille lyöty. 
 
Nallen kanssa te jatkoitta unia, mutta tämä Gebardi kaiveli nokkaa!