viimeinen vilkaisu korvanlehtesi pehmeään nukkaan
suloisten silmiesi kirkkaaseen katsantoon
portti meidän maailmastamme toiseen avautuu
jalkani muuttuvat tulpppaaninmuotoiseksi ulokkeeksi
verinahkani luutuu sinisyyttään kiiltäviksi paljeteiksi
keuhkojen transformaatio kiduksiksi on jo alkanut
en saa happea
joku kutoo keuhkojeni päälle poimuja, verisuoniverkostoja jotka mahdollistavat uuden elämäni
on löydettävä vettä
hölmistynyt aurinko seuraa lajinkehityksen pikakelausta aitiopaikaltaan
kaislat suhisevat rannalla kuin juoruavat eukot kahvipöydässä
rakastunut pari liimautuneina toisiinsa kuin hellekesän lilluneet merilevät
ponnistus
kaarto alas
pinta rikki
toinen elämäni on alkanut
helmiäiskalat tervehtivät minua, kysyvät kuulumisiani
pehmeät anthesiat hyväilevät sinisiä suomujani
merikilpikonna tekee yllättävän ponnahduksen, haastaa minut uintikilpailuun
hengitykseni ja verenkiertoni hidastuneet
valppauteni ja reagointikykyni voimistuneet
väreilen onnellisena toisen elämäni painottomuudessa
ensimmäinen, toinen, kolmas päivä...
kun seitsemän päivää on kulunut hyvästelen merenalaisen maailmani ystävät
portti meidän maailmaamme avautuu ja sanot:
"Ootko käynyt suihkussa kun tukkas on märkä?"
"Joo", valehtelen
tietäisitpä vaan, että ilman sinua olen kala
koska silloin on liian tuskallista olla ihminen
Plop!
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa olomuotojen välistä sinffoniaa!
Sivut