kuun seuratessa hiljaista vaellustamme
kalpean ymmärryksensä valosta
tulemme taisteluiden uuvuttamina
riisumme toistemme hauraat haarniskat
suudelma ymmärtämättömyyden syvimpään viiltohaavaan
suudelma vuosien vihan polttamiin palohaavoihin, vihan, joka roihullaan kilpailee jo helvetin tulien kanssa
suudelma ilkeämielisyyden kangistamille jäsenille, välinpitämättömyyden kylmettämälle mielelle
ja taajuus väsyneiden sielujen sanattomiin tarinoihin aukeaa meille hetkeksi
ennen uutta veren ja rakkaudenpunaista päivää viikinkitaivaan alla
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi