sininen laskee lampaitaan,
päivä riisuu
pieneksi käyneen paitansa
katulamppujen kalpeat
katseet valaisevat
viimeisen näytöksen,
vai ensimmäisen
vanha kuusi avaa povensa,
toistensa syliin kiertyvät
pienet elämät
yksinäinen uuttu
kumahtelee langalla,
onnellisen tietämätön
muusta kuin toivosta
tuulet laskeutuvat
leijojen alta,
kysyvät
ojensitko kätesi,
riuhtaisitko pois
laskitko pääsi
vai
nostitko sen
laajenee uurteet
veden ihoilla
ja katoaa
on
hiljaista
päivä riisuu
pieneksi käyneen paitansa
katulamppujen kalpeat
katseet valaisevat
viimeisen näytöksen,
vai ensimmäisen
vanha kuusi avaa povensa,
toistensa syliin kiertyvät
pienet elämät
yksinäinen uuttu
kumahtelee langalla,
onnellisen tietämätön
muusta kuin toivosta
tuulet laskeutuvat
leijojen alta,
kysyvät
ojensitko kätesi,
riuhtaisitko pois
laskitko pääsi
vai
nostitko sen
laajenee uurteet
veden ihoilla
ja katoaa
on
hiljaista
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis tunnelma,pidän.
Kivasti runo tulee lopussa iholle.
Sivut