tänään kun punarinta
keikkui koivun oksalla,
visersi aamunsa iloa
minä muistin ryppyisen kätesi,
sellaisen tontun käden
lämpimän ja turvallisen
kuinka paistoit meille lättyjä
jotka olivat kuin pieniä pitsiliinoja
essusi, josta kasvoi
keltainen kukkapelto
äidillisen vatsakumpusi,
miten se hytkyi ja naurustasi syntyi uusia
tähtiä ja aurinkoja,
kissanpentuja
hellepäivänä, kun suut oli
maalattu metsämansikoilla ja likaiset
varpaat huusivat elämäniloa
varovaisen äänesi
ennen lasten nukahtamista,
kesäiltaan suhisevat koivun lehdet
tänään minä
muistin sinut
mummu
keikkui koivun oksalla,
visersi aamunsa iloa
minä muistin ryppyisen kätesi,
sellaisen tontun käden
lämpimän ja turvallisen
kuinka paistoit meille lättyjä
jotka olivat kuin pieniä pitsiliinoja
essusi, josta kasvoi
keltainen kukkapelto
äidillisen vatsakumpusi,
miten se hytkyi ja naurustasi syntyi uusia
tähtiä ja aurinkoja,
kissanpentuja
hellepäivänä, kun suut oli
maalattu metsämansikoilla ja likaiset
varpaat huusivat elämäniloa
varovaisen äänesi
ennen lasten nukahtamista,
kesäiltaan suhisevat koivun lehdet
tänään minä
muistin sinut
mummu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossa tulee ilmi se miten lähelle ihminen tulee aidossa tunteen muistossa ihan liki.
Sivut