Viikkoni kalana

viimeinen vilkaisu korvanlehtesi pehmeään nukkaan
suloisten silmiesi kirkkaaseen katsantoon

portti meidän maailmastamme toiseen avautuu

jalkani muuttuvat tulpppaaninmuotoiseksi ulokkeeksi
verinahkani luutuu sinisyyttään kiiltäviksi paljeteiksi

keuhkojen transformaatio kiduksiksi on jo alkanut

en saa happea

joku kutoo keuhkojeni päälle poimuja, verisuoniverkostoja jotka mahdollistavat uuden elämäni

on löydettävä vettä

hölmistynyt aurinko seuraa lajinkehityksen pikakelausta aitiopaikaltaan

kaislat suhisevat rannalla kuin juoruavat eukot kahvipöydässä

rakastunut pari liimautuneina toisiinsa kuin hellekesän lilluneet merilevät

ponnistus
kaarto alas
pinta rikki
toinen elämäni on alkanut

helmiäiskalat tervehtivät minua, kysyvät kuulumisiani

pehmeät anthesiat hyväilevät sinisiä suomujani
merikilpikonna tekee yllättävän ponnahduksen, haastaa minut uintikilpailuun

hengitykseni ja verenkiertoni hidastuneet
valppauteni ja reagointikykyni voimistuneet

väreilen onnellisena toisen elämäni painottomuudessa

ensimmäinen, toinen, kolmas päivä...

kun seitsemän päivää on kulunut hyvästelen merenalaisen maailmani ystävät

portti meidän maailmaamme avautuu ja sanot:

"Ootko käynyt suihkussa kun tukkas on märkä?"

"Joo", valehtelen

tietäisitpä vaan, että ilman sinua olen kala

koska silloin on liian tuskallista olla ihminen

Plop!