kun hän piirsi
liian pienin, suurin vedoin
tarttui hän hellästi käteen
siirsi asentoa
elämänsä linjoille sopiviksi
näytti, kuinka onnekas hän
onkaan keskeneräisyydessään,
josta aukenee astumattomia teitä,
purjehtimattomia meriä
pienten jalkojensa astua,
käsiensä venettään ohjata
ja jo kauan mentyään
kun hän joentörmällä istuu,
kuuntelee elämänsä tarinaa
lausuttua, lausumatonta
katsoo ja miettii
kuinka onnekas hän oli,
kun poimi Sen kaiken keskeltä
hän miettii,
ja elämä ja kuolema
hämärän joen pinnalla
yhdessä tanssivat
vuoroin äänekästä,
vuoroin hiljaista tanssiaan
ja kuinka hänessä
olikaan rakkaus
kuinka
hänessä onkaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Saat runoillasi sisimpäni kihelmöimään. Olen näistä harvinaisista herkuista syvästi kiitollinen. Olet Runoilija!
Tää oli kaihoisan kaunis ja jostain syystä kyl imas miut ihan täysil mukaansa..
Sivut