katulamput nostavat päitään,
vaeltavat sadesumua väistellen
vanhan jalavan oksat
puistotiellä,
viisaan naisen
tuomitsemattomat kädet
nimettömät osoiteviitat
väriloisto
puhallus elämän tuulten
alastomuus
välissä ihmisen kosketus
kutistuu, kasvaa
valo, varjo
ilo surun syliin hypähtää
antaa pienen hetken silittää
uurteisia kasvojaan
ja minä vuoroaskelin
puistotiellä
elämää
eteenpäin
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"vanhan jalavan oksat puistotiellä, viisaan naisen tuomitsemattomat kädet"
Niin herkän laupeaa luontokuvaa upein siveltimenvedoin. Upea runo...
Elon matkalla ilot ja surut jaettavina ovat.
Koskettava.Erittäin kaunis runo.Syvän vaikutuksen tekee sanoillaan.
Sivut