ihmettele meitä,
sinä joka tiesit
sydämeni virrat pimeässä soutaa
kuinka uskalsimme elämämme
suurin silmin toisillemme antaa
kuinka suunnistaa osasimme, silloinkin,
kun ohjasi meitä
vain rakkautemme kaiku
ihmettele, kuinka rantaan veneesi soudit,
hiljaa venevajan avaimen minulle annoit
ja sanoin kiitos
rannasta tiet kauniisiin taloihin,
tutkimattomille maille
ja kun sinut siellä näen
olen iloinen,
ja toivon että sinäkin olet
toivon että ihmettelet, meitäkin vielä,
sillä jos elämän
ihmeenä näet,
synnyt uudelleen
jokainen päivä
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi