Valtameri hyrskyävä
hyinen
raivo
rantakalliota
rankaisee
Kastehelmi
kirkasotsainen
siloposki suloinen
lehdellänsä liikahtaa
vetten vyöryessä
värähtää
otteestaan kirpoaa
tyrskyihin tilkahtaa
niin syleilevät jälleen
veljekset vetiset
yhdeksi
sulautuvat
sisarukset
Iäti on isoveli
vaahtopäinen valtaisa
kuopukselle kainolle
sylinsä suonut
Iäti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Upeasti kuvattu,vahvaa tunnetta koin,väkevyyttä säkeillä..todella pidin!
No VAU! *kiittää myös* :)
Kaunis, voimakas, hyvä runo
Todella kaunista tekstiä, tykkään
Elämä kuljettaa eritavalla, mitä suo, mitä antaa ja mitä ottaa. Hieno!
Vahvan upea, Vaikuttava.
Kaunis runo. Minulle tunnelma aukeaa hieman haikeana. Pidän tästä kovasti
Upea, 'vesi vedestä syntynyt'-runo. Yhtäaikaa hellää ja mahtavaa kiertokulkua tuon elementin liike tässä. Pidin myös sopivasti 'paatosmaisesta' otteesta, istuu hyvin.
Jo ensi säkeistö: Valtameri hyrskyävä hyinen vie sydämen!
Upea!
Kauniin voimakasta luotokuvausta,pidän.
Hienosti kerrottu selkeäsanainen
luonnonläheinen runo.
Tässä on aivan mahtava kontrasti
niin vahva - herkän hauras
samaan aikaan.
Upea runo, luonnon elementit on sijoitettu nautinnollisiksi säkeiksi ja silmien iloksi tässä.
Huh, upea. Kerrassaan upea. Maskuliininen, vahva ja väkevä, mutta silti hauraan herkkä ja kaunis. Kaikkea mitä runouden pitääkin olla.
Tässä jotenkin mukavasti jylhyys ja sanoisiko herttaisuus toisensa löytävät. Hieno.