KIPUJEN HETKELLÄ
KIPUJEN HETKELLÄ
On kyyneleiset kivun ikkunat
ja suuri tuska sisälläsi vuotaa,
jäi pois nuo sanat jotka suojaavat
sä siksi etsit elämältä suojaa.
Ei lohduttaa voi sana läheisen
ei tuskaasi tuo silitellä saata,
on Herran sana sävel ikuinen
ei tuskienkaan tiellä voi se laata.
Sä nouset vielä mielin luottavin
ja oman surusi sä jaksat kantaa,
oon vierelläsi kuten ennenkin
vain lohduttaja lohdun tahtoo antaa.
Kun kuivuu poskille nuo kyyneleet
ja uusi aamu ensisäteet heittää,
sua murheet alleen eivät murtaneet
ei kyyneleitään koskaan tarvi peittää.
Käy luottavaisin mielin eteenpäin
ei murheenreunus mukanasi kulje,
tuo vaikka kaikki kävi yllättäin
ei mennyt koskaan tietäsi sun sulje.
Sä usko omin sanoin korkeimpaan
ja kuuntele kun kysymyksen annat,
sun kanssas tämän surun jakaa saan
sä sydän kammioissas heitä kannat.
On kyyneleiset kivun ikkunat
ja suuri tuska sisälläsi vuotaa,
jäi pois nuo sanat jotka suojaavat
sä siksi etsit elämältä suojaa.
Ei lohduttaa voi sana läheisen
ei tuskaasi tuo silitellä saata,
on Herran sana sävel ikuinen
ei tuskienkaan tiellä voi se laata.
Sä nouset vielä mielin luottavin
ja oman surusi sä jaksat kantaa,
oon vierelläsi kuten ennenkin
vain lohduttaja lohdun tahtoo antaa.
Kun kuivuu poskille nuo kyyneleet
ja uusi aamu ensisäteet heittää,
sua murheet alleen eivät murtaneet
ei kyyneleitään koskaan tarvi peittää.
Käy luottavaisin mielin eteenpäin
ei murheenreunus mukanasi kulje,
tuo vaikka kaikki kävi yllättäin
ei mennyt koskaan tietäsi sun sulje.
Sä usko omin sanoin korkeimpaan
ja kuuntele kun kysymyksen annat,
sun kanssas tämän surun jakaa saan
sä sydän kammioissas heitä kannat.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit