Rakkaus oli muuttunut kiintymykseksi
ja omistushaluksi,
jotka usein tiputtelivat suolaa
tunnehaavoille, tuoden vain
itseään ja omia hyveitään esiin.
Arvostus oli muuttunut
sietämiseksi, ja keskustelu
sanojen roiskimiseksi.
Suudelmat olivat muuttuneet
hipaisuiksi olkapäähän,
ja seksi ylikävelyksi
tai joko taas toimeksi.
Mielipahan tunne ei enään
saanut lohdutusta, vaan siihen
oli tullut koston piirteitä.
Yön rauhalliset hetket olivat
muuttuneet sängyssä pyörimiseen
ja eri huoneissa nukkumiseen,
hajoittaen senkin vähän läheisyyden
tunteen mitä tunsi yön rauhallisina hetkinä
toisen vierellä.
Kaksi ennen niin rakastavaa ihmistä
olivat muuttaneet tunnejään viilentävään
majaan.
Suoden vain irvistävän hymyn
tai sohaisevat sanat
toistensa katseille.
Näin ihminen pudottaa
itse itsensä rakkaudenpuun
oksilta, saaden aikaan
kyyneleitä ja särkyneen
itseminän, sekä haavoittuneen
tunnemaailman jota ei voi
lääkitä laastarilla.
Rakkauden sädehtivästä kehästä
oli jaljellä vain sietäminen
pakottavissa asioissa ja niiden
toteutumuseen vaadittava
kanssakäyminen.
Suudelmia ei ollut kuin rikki ammutuissa
sanoissa jotka sylkäisten heitettiin naamalle.
Vain yksi oli ylitse muiden?
Sen hän kyllä aina osasi tuoda
riittävästi esille, sillä toiset
vain kävelivät hänen varjossaan.
Miten näistä rakennusaineista
voi muodostaa rakkauden?
Tai edes kiintymyksen?
Osaako sen joku selittää?
Minä en, enkä edes yritäkkään.
Hiljaa sulkeutuivat yhdessäolon portit,
isokasa vuosia ja tapahtumia
oli pyyhkäisty pois, silti mieli oli kevyt ja vapaa.
Yksi tunnehelvetti sai päästötodistuksen.
Kun yksi ovi sulkeutuu
niin toinen avautuu,
ja tuo ovi joka kohdallani avautui
sen takana asui todellinen
AITO RAKKAUS!
Näin elämän laineet
kuljettavat meitä
lastuina virrassa.
Toivonkin että tässä virrassa
jossa nyt olen nuo karikkoiset
paikat olisivat hyvin pieniä.
Sillä tästä virrasta en halua koskaan pois.
Enkä myöskään halua muistaa
edellistä suhdettani katkeruudella
tai vihalla, sillä se tuskin antaa
kenellekkään mitään? Eikä se muuta
jo tapahtuneita asioita.
Elämän valoa ja iloa jokaiselle
sekä paljon RAKKAUTTA!
Sillä sitä me kaikki tarvitsemme.
Siitä myös minä olen tänäpäivänä
kovin kiitollinen.
ja omistushaluksi,
jotka usein tiputtelivat suolaa
tunnehaavoille, tuoden vain
itseään ja omia hyveitään esiin.
Arvostus oli muuttunut
sietämiseksi, ja keskustelu
sanojen roiskimiseksi.
Suudelmat olivat muuttuneet
hipaisuiksi olkapäähän,
ja seksi ylikävelyksi
tai joko taas toimeksi.
Mielipahan tunne ei enään
saanut lohdutusta, vaan siihen
oli tullut koston piirteitä.
Yön rauhalliset hetket olivat
muuttuneet sängyssä pyörimiseen
ja eri huoneissa nukkumiseen,
hajoittaen senkin vähän läheisyyden
tunteen mitä tunsi yön rauhallisina hetkinä
toisen vierellä.
Kaksi ennen niin rakastavaa ihmistä
olivat muuttaneet tunnejään viilentävään
majaan.
Suoden vain irvistävän hymyn
tai sohaisevat sanat
toistensa katseille.
Näin ihminen pudottaa
itse itsensä rakkaudenpuun
oksilta, saaden aikaan
kyyneleitä ja särkyneen
itseminän, sekä haavoittuneen
tunnemaailman jota ei voi
lääkitä laastarilla.
Rakkauden sädehtivästä kehästä
oli jaljellä vain sietäminen
pakottavissa asioissa ja niiden
toteutumuseen vaadittava
kanssakäyminen.
Suudelmia ei ollut kuin rikki ammutuissa
sanoissa jotka sylkäisten heitettiin naamalle.
Vain yksi oli ylitse muiden?
Sen hän kyllä aina osasi tuoda
riittävästi esille, sillä toiset
vain kävelivät hänen varjossaan.
Miten näistä rakennusaineista
voi muodostaa rakkauden?
Tai edes kiintymyksen?
Osaako sen joku selittää?
Minä en, enkä edes yritäkkään.
Hiljaa sulkeutuivat yhdessäolon portit,
isokasa vuosia ja tapahtumia
oli pyyhkäisty pois, silti mieli oli kevyt ja vapaa.
Yksi tunnehelvetti sai päästötodistuksen.
Kun yksi ovi sulkeutuu
niin toinen avautuu,
ja tuo ovi joka kohdallani avautui
sen takana asui todellinen
AITO RAKKAUS!
Näin elämän laineet
kuljettavat meitä
lastuina virrassa.
Toivonkin että tässä virrassa
jossa nyt olen nuo karikkoiset
paikat olisivat hyvin pieniä.
Sillä tästä virrasta en halua koskaan pois.
Enkä myöskään halua muistaa
edellistä suhdettani katkeruudella
tai vihalla, sillä se tuskin antaa
kenellekkään mitään? Eikä se muuta
jo tapahtuneita asioita.
Elämän valoa ja iloa jokaiselle
sekä paljon RAKKAUTTA!
Sillä sitä me kaikki tarvitsemme.
Siitä myös minä olen tänäpäivänä
kovin kiitollinen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tilitys siitä mitä oli ja mikä meni
osoitus siitä että lopullinen päätös
ei ollut perusteettomasti tehty
onnea tulevaan
Oikein Hyvää vuodenjatkoa.