![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Minut on päihdyttänyt kaksi lujaa, mutta hellää.
Toinen on sieluni päätepisteitä halkova rapakallio,
Toinen on meriin minut viimein huuhtova silokallio.
Molemmat ymmärtävät sen,että kova haihtuu.
Molemmat ovat sulkeneet välähdyksen ikuisuutta lohkareisiinsa.
Molemmat vapauttavat ajan kun on sen hetki.
Monta kertaa olen painanut poskeni niiden harmaaseen,
sydänkylmällä, tuskan poltteessa, unohtaneena itseni.
Silti - aina olen nähnyt syvälle louhoksiini,
ja tiedän että siellä on värit, joita tarvitsen rakkautta varten.
Sinä olet kolmas herkkä, joka on luja.
Sinussa on aikani, jonka minä itselleni heijastan kauttasi.
Sinä olet viimeinen, joka minut tietää kahdesta kirkkaasta nuotista,
Sinä teet minusta laulun, jonka uskallan esittää vähäpätöisimmille
piharatamoille, joiden tehtävänä on talloutua, että voisimme nuuhkia kesän.
Siis, malja kesälle ja kaikelle lujalle, joka on hellää.
Malja kallioille, jotka viimein meidät vapaaksi päästävät.
Malja ikuisuuden välähdyksille.
Toinen on sieluni päätepisteitä halkova rapakallio,
Toinen on meriin minut viimein huuhtova silokallio.
Molemmat ymmärtävät sen,että kova haihtuu.
Molemmat ovat sulkeneet välähdyksen ikuisuutta lohkareisiinsa.
Molemmat vapauttavat ajan kun on sen hetki.
Monta kertaa olen painanut poskeni niiden harmaaseen,
sydänkylmällä, tuskan poltteessa, unohtaneena itseni.
Silti - aina olen nähnyt syvälle louhoksiini,
ja tiedän että siellä on värit, joita tarvitsen rakkautta varten.
Sinä olet kolmas herkkä, joka on luja.
Sinussa on aikani, jonka minä itselleni heijastan kauttasi.
Sinä olet viimeinen, joka minut tietää kahdesta kirkkaasta nuotista,
Sinä teet minusta laulun, jonka uskallan esittää vähäpätöisimmille
piharatamoille, joiden tehtävänä on talloutua, että voisimme nuuhkia kesän.
Siis, malja kesälle ja kaikelle lujalle, joka on hellää.
Malja kallioille, jotka viimein meidät vapaaksi päästävät.
Malja ikuisuuden välähdyksille.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut