![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-911-1731763065.jpg?itok=LX8foLyK "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Grobbelaar kuva")
Niinä päivinä jumalat pyörittivät
aurinkokunnan sinistä marmorikuulaa
vasemman käden peukaloilla
tähtäsivät mustaan aukkoon
unohtivat itsensä ja yli läikkyvät meret
Kaukailla vuorilla on heidän
mystiset tomumajat
joita ihminen kerran nuuski ja uskoi
heidän polttavan yli kiiriviä henkiä
voimiensa pitimiksi
Tähän uskoi ihminen
muotoon pienentynyt jumalan kuva
kuivalihaksi höyrystynyt universumin oikku
Uniinsa kärpänenkin unohtui
tunkion lämpöön
lunastuksen harhaan
ja sopimukseen heidän kanssaan
”Tee minusta avaruuskaiun jatke ja ikuisuuden siipi ja armon silmä”
Niin vain he pyörittivät vihreää planeettaa ja ravistelevat tuuliin metsien puut
jättävät paikoilleen hiekan kierteet
poispuhalletut kaupungit
Ja ajatuksen että kerran oli taru nimeltä olemassaolo
äkkiä keskellä tyhjää
ja keskellä olemassaoloa papit
joiden öljyisistä käsistään liukuivat
alas mystiset kirjoitukset
vallasta
kuuliaisuudesta
kadotuksesta
Ja viimeisen kirjaimen jälkeen lipevät huulet
joilla suudella kullasta valettuja symboleita
Niin, kerran, ja kerran toisensa jälkeen
ihmiset uskoivat marmorikuulan tuuliin
jota pyörittivät olemattomat jumalat alkuhämmästyksen jälkeen
Kerran toisensa jälkeen he sanojen mukaan tappoivat, raiskasivat, kiduttivat ja alistivat
Polkivat tomuun olemattoman sanan Rakkaus
Vaikka alussa, keskellä ja lopussa on pelkkää tyhjää ja jumalten peukalot vain avaruuden utua
ja ihminen tomuakin olemattomampi
aurinkokunnan sinistä marmorikuulaa
vasemman käden peukaloilla
tähtäsivät mustaan aukkoon
unohtivat itsensä ja yli läikkyvät meret
Kaukailla vuorilla on heidän
mystiset tomumajat
joita ihminen kerran nuuski ja uskoi
heidän polttavan yli kiiriviä henkiä
voimiensa pitimiksi
Tähän uskoi ihminen
muotoon pienentynyt jumalan kuva
kuivalihaksi höyrystynyt universumin oikku
Uniinsa kärpänenkin unohtui
tunkion lämpöön
lunastuksen harhaan
ja sopimukseen heidän kanssaan
”Tee minusta avaruuskaiun jatke ja ikuisuuden siipi ja armon silmä”
Niin vain he pyörittivät vihreää planeettaa ja ravistelevat tuuliin metsien puut
jättävät paikoilleen hiekan kierteet
poispuhalletut kaupungit
Ja ajatuksen että kerran oli taru nimeltä olemassaolo
äkkiä keskellä tyhjää
ja keskellä olemassaoloa papit
joiden öljyisistä käsistään liukuivat
alas mystiset kirjoitukset
vallasta
kuuliaisuudesta
kadotuksesta
Ja viimeisen kirjaimen jälkeen lipevät huulet
joilla suudella kullasta valettuja symboleita
Niin, kerran, ja kerran toisensa jälkeen
ihmiset uskoivat marmorikuulan tuuliin
jota pyörittivät olemattomat jumalat alkuhämmästyksen jälkeen
Kerran toisensa jälkeen he sanojen mukaan tappoivat, raiskasivat, kiduttivat ja alistivat
Polkivat tomuun olemattoman sanan Rakkaus
Vaikka alussa, keskellä ja lopussa on pelkkää tyhjää ja jumalten peukalot vain avaruuden utua
ja ihminen tomuakin olemattomampi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo olevaisuuden katoamisesta
Sivut