minä erotin minuuteni alkuaineet
säilöin ne ruukkuihin
ja kun yön paino kohotti armonsa
tukahduttaakseen toiveitteni viimeisen hengenvedon
sinä tulit
ja minä tarjosin itseäni sinulle
joit maljani
karvaan
makean
samean
kirkkaan
etkä erottanut valoa varjostani
heikkouttani vahvuudesta
viisauttani tyhmyydestä
kauneuttani rumuudesta
vaan kaikki ilolla nautit
etkä kyseenalaistanut miksi halusin olla aistieni hallitsija enkä palvelija
miksi rakkauttani rajaamaan en pystynyt
ruukkuni pirstaloituneet, vereni vuotaessa vapautustaan
ja Chiosin yön kylmyys pakeni ymmärryksesi lämpöä
kauneuden ja totuuden ollessa yhtä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
upea
Huisa!
Sivut