Onnea ilman kärsimystä. Mahdottomuus?
Jokaisessa naurussa häilähdys itkua. Tietämys onnensa päättymisestä.
Kuinka onnekas sudenkorento onkaan.
Ei mieti miksi ansaitsi hetkensä. Ei tiedä aikansa päättyvän lekotellessaan viimeisissä auringonsäteissä.
Meille annettiin tietämys. Tueksi ja taakaksi.
Sen antaisin pois.
Istuisin ilta-auringossa kanssasi.
Ihailisin siipiäsi ja nukahtaisin.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti puettu totuus. Löysin oman pelkoni tästä. Hieno runo
Sivut