Aamu Chiosissa

minä erotin minuuteni alkuaineet
säilöin ne ruukkuihin

ja kun yön paino kohotti armonsa
tukahduttaakseen toiveitteni viimeisen hengenvedon

sinä tulit
ja minä tarjosin itseäni sinulle

joit maljani

karvaan
makean

samean
kirkkaan

etkä erottanut valoa varjostani
heikkouttani vahvuudesta
viisauttani tyhmyydestä
kauneuttani rumuudesta

vaan kaikki ilolla nautit

etkä kyseenalaistanut miksi halusin olla aistieni hallitsija enkä palvelija
miksi rakkauttani rajaamaan en pystynyt

ruukkuni pirstaloituneet, vereni vuotaessa vapautustaan

ja Chiosin yön kylmyys pakeni ymmärryksesi lämpöä

kauneuden ja totuuden ollessa yhtä