sitten kun en enää huomaa kuinka kaunis ruosteinen polkupyörä on sillan pieltä vasten
sitten kun en enää kuule sen kaipausta menneeseen, odotusta tulevaan
vie minut sen luokse, näytä se minulle
tuo se kotiini, korjaa se ja jätä taloni viereen
polje
kaadu
nouse
mene oikeaan ja väärään suuntaan
kanssani
ja kun ei enää jakseta viedään se sillan viereen
tiputetaan kyynel veteen
toivotaan ettei sen tarvitsisi kauan odottaa
uusia korjaajia
uusia näkijöitä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runosi on myös aivan upea.
Kierrätystä kauneimmillaan.
Kiireetöntä syntymäpäivää <3
Sivut