silloin kun
suruista suorin seinämä jota kiivetä
vuorelle
huolista syvin meri josta etsiä kaunein helmi
murheista laavavirtoja joissa soudat vanhalla veneelläsi, odottaen vilvoittavia vesiä matkallesi
muistathan ystävä
vuorelta näet kauas
helmi on kirkkain, kun sen löytämiseksi on joutunut olemaan hengittämättä
palohaavasi paranevat, synnyttävät ymmärryksen tyttäriä ja poikia
ja kun kivi seuraavan kerran vierii päällesi
näkisit, kuinka kaunis on sen päälle lentävä perhonen
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos! Sain upeat saatesanat tähän päivään. Nähdä kaikessa se Hyvä mikä tarkoitettu on. Ja synnyttää se itsessään, vastoinkäymisistä huolimatta, tai niiden vuoksi!
Hieno! Synkkyyteen ei kannata ikinä vaipua kokonaan...vähän kandee piehtaroida...se tekee hyvää välillä ja antaa perspektiiviä...Mutta ilolla eteenpäin!
Pidän tästä niin ymmärrettävän selkeät vertaukset. Hyvä!
Eikä pelkkä näkeminen riitä pitää viel käsittää mitä oikein näin.. Hyvä
tyylikkään tunnelmallista kuvaamista. tässä on sellaista melankoliaa mikä iskee minuun. hienoa.
Kaunis, hieno runo.
Sivut