herra puunukke

hiljainen valo kajastaa
vielä jostain kauempaa
enkä tiedä enää 
minne olemme matkalla

muistot katoavat kauemmas
kuin unohtuneet ystävät
nyt on vaikea hengittää
nähdä katseita pimeässä

minä tiesin liikaa
enkä voinut unohtaa

veteen piirrettyjä viivoja
kauas kadonneita lupauksia
elämää aivan eri kulmilta
ja aivan eri kulmista
en ole katkera
nyt on aika lopettaa

sinä sanoit yllättäen
ettet voinut enää luottaa
et katsoa enää tulevaan
etkä pysty mitään muuttamaan

kaikki mitä rakennettiin
hitaasti kaadettiin
hiljaisina hetkinä
hyvästejä kuiskailtiin

sinä tunsit liikaa
etkä voinut unohtaa
tai luottaa

veteen piirrettyjä viivoja
kauas kadonneita lupauksia
elämää aivan eri kulmilta
ja aivan eri kulmista
en ole katkera
nyt on aika lopettaa

yritin kai liikaa
aina uudestaan ja uudestaan
ja kun liika on liikaa
liian vähän ei riitä milloinkaan

eteeni aukeaa uusi maisema
tahdon käydä sitä tutkimaan
ihan rauhassa
elämää aivan eri kulmilta
ja aivan eri kulmista
en ole katkera
nyt on aika lopettaa