hiljaisia ääniä
yksinäisissä ajatuksissani
joissa sinä olet vierelläni
tunnen tyhjyyden
joka vie mukanaan
kun ilta pakenee viereltäni
vieden sinun paikkasi
minun ajatuksistani
ja minä tahtoisin vain
tuntea läheisyyttäsi
ja nyt tuuli puhaltaa minun muistoihini
tuoden sinut takaisin minun ajatuksiini
maakaan yksin
katsellen kattoa
ja tunnen sinun hengityksesi
minun ajatukseni
vaeltavat luoksesi
enkä pysty edes nukkumaan
ja kun yö pimenee
minä uskon vahvemmin
että meidät tarkoitettiin
yhteenkirjoittaa
ja nyt tuuli puhaltaa minun muistoihini
tuoden sinut takaisin minun ajatuksiini
ja nyt kai luulen
että tämä viimein on
se rakkauslaulu jota en
aiemmin kirjoittanut sinulle
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana. Niin paljon tunteita.
Tämä on hieno :)
Hieno runo, Pidän varsinkin runon lopetuksesta.
kiitos arvostelusta!
ja voih, nää on kaikki niin kauniita.
ei sanat riitä kertomaan, kuinka tästä(kin) pidän..
<3
hieno
Useamman kerran tarkastelun jälkeen sain muodostettua tästä jonkinlaisen tulkinnan; näen että runon henkilö (mies) miettii rakastettuaan, ja tämän mietiskelyn tuloksena hänen rakkautensa vahvistuu, tavallaan varmistuu, niin paljon, että nyt hän viimein uskaltaa kirjoittaa sen rakkauslaulun. Hienosti kuvattu.
Mielettömän ihana on tämä rakkauslauluruno,- nyt kun ihan oon livenä kuullu miltä kuulostaa mies ja kitara niin ,--s'oot suosikkiainesta !!!
Nuo toistot vielä tehostaa kokonaisuutta.
Tiedätkö, tuossa kohdassa
"kun ilta pakenee viereltäni"
mulle tuli sellanen fiilis, että siinä on sun puumerkkis. Mä en tiedä miksi, mutta siinä oli jotenkin sellanen. En tiedä. Eikä se ole huono asia, mun mielestä on hienoa, että joku osaa kirjottaa niin, että siitä voi sen tunnistaa.
Ja olihan tää nyt muutenkin mahtavaa sinua!
Vaikka laulusi kertoo ikävästä, ei se ryve itsesäälissä niin kuin usein suomalaiset, melankoliset värssyt...
Tässä ehkä on säästytty siltä siksi, että se elättelee kenties pientä toivoa vielä?
Kirjoittaa odottaessaan kenties elämänsä kauneimman rakkauslaulun.
Pidän tästä, arkisilla asioilla kuvatusta ikävästä ja erityisen paljon kertosäkeestä.
Kyllä sinulla on sana hallussa! Tämä on kaunis, haikean kaunis ja tavoittaa ainakin minut!
Tässä on fiilistä. Vahvaa kaipausta, jonka tuntee.
Hieno runo. Koskaan ei ole liian myöhäistä. ;)
Tykkään tosi paljon tyylistä jolla sä kirjotat... tosi ihana tämäkin.
kaunis runo, johon pystyy samaistumaan.
herkkää ja haurasta.
tykkään tosiaan !
Mielettömän upea.
Herkkä rakkaus laulu.Jään kuuntelemaan.Kiitos.
Tosi hyvä
kerrot upeesti rakkauden...
Tunnelman nostattajana laulu vie sfääreihin. Hienoa että sovittaja on 'säästänyt saksia' eikä leikannut liikoja pois, niinkuin usein käy siinä hommassa. Tässä kuulee hyvin myös sävelen. Hyvää työtä.
todella koskettava kirjoitus/runosanoitus, hieno! :)
Kaunista ja soljuvaa.
Taas meni rutkasti aikaa lukemiseen kun aloin näkemään tarinan kuvina ja jäin fiilistelemään. Hienoa.
Kaunista
Runon alku on aivan loistava ja toimii kuin kellosepän tarkkuus.
Tunnen kuitenkin ristiriitaa jälkimmäisessä osassa, "minun ajatukseni vaeltavat..." kohdassa, sekä loppu "ja nyt kai luulen..." ei toimi, jos niitä verrataa alun rytmitykseen.
Mielestäni rytmitys kannattaisi suunnitella uudestaan, jotta loppu olisi yhtä sujuva kuin alku. Tarvittavat muutokset ovat hyvin pieniä, eivätkä ne välttämättä muuta runon sisältöä juuri ollenkaan.
Kuitenkin, hyvää tavaraa seinällä... pikkuhiljaa hiomalla mestariteoksiin!
Olen lukenut tämän monta kertaa enkä ole osannut kirjoittaa sanoiksi niitä tunteita joita tämä minussa herättää. Enkä vieläkään osaa. Kosketit siis perinpohjaisesti.
Herkkä ja kaunis, jotenkin..
Hauras!
Pidin tästä kovasti, varsinkin viimeiset neljä riviä olivat parhaat, kruunasivat koko runon.
Tykkään! :)
aivan ihana! kekseliäs ja niin niin kaunis on kirjoittamaton rakkauslaulusi
kauniin herkkä ja koskettava on rakkauslaulusi...
tää on aivan ihana itse tykkään tämän tapaisia rustailla paperille..... :)
Kaunis ja herkkyyttään loistava on tämä runosi/laulusi rakkaudesta, kaipuusta, kiinni pysymisestä.
Ja tämä niin klisee on sopiva tähän runoosi:
Parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Rakkaus, se kaikessa istuva tunne,
ja sen unohtaminen: se vaan on niin vaikeaa.
Aivan mahtava!! Haluaisin olla se sun uusi!
Hengästyttävän upea!
Tämän rakkauslaulusi Tunne Todella Tuntuu lukijassakin.
Näitä sinun hienoja runojasi/laulujasi odottaa aina malttamattomana... ja kun sitten ne lukee, ja vielä moneen kertaan, sitä oikein imaisee itseensä niistä välittyviä tunteita.
Rakkauslaulullasi kosketat lukijaa, Suuresti.
Huikea.
Ja sinä teit sen taas.. kuljetit naisen ajatuksineen jonnekin tähtisumun tuolle puolen, kohti melankolian kauniin kaipaavaa maata, jossa on tilaa haaveilla ja huokailla.. Upea.. upea.. *huokaa* :)
tämän edessä hiljenee tämä pitäisi säveltää, uskomattoman herkkä, kaunis!
Sanomattoman kaunis rakkauslaulusi.
Ja kirjoitettua kuissi.
vaikuttavaa.
Hyvä, kaunis runo, kuulen tämän lauluna.
mielenkiintoinen täynnä vahvoja ilmaisua.
Kerrassaan upea ja kaunis rakkauslaulu.
herkän kaunista...pidän kovasti..
Kaunis, kaihoisa runo
syvällinen otanta
rakkauden eri vaiheista....
Kauniin laulut oot laittana!
joko sävel on valamiina?
Turhempiakkii tekstilöitä ratiossa laulaavat:)
Aivan upea rakkauslaulu. "uskon vahvemmin/että meidät tarkoitettiin/yhteenkirjoittaa", tämäkin hienosti ilmaistu.
Niin koskettavan kauniisti kirjoitat.
Ihanaa rakkautta näillä riveillä.
hieno sanoitus, miksiköhän rakkauslaulut ovat nykyään niin huonosti sanoitettuja, iskelmiä jotka toistavat vain yhtä lausetta, tässä on monta hyvää erilaista lausetta, tästä saisi onnistuneen rakkauslaulunkin