Tunturikoivuni
Sinähän tiedät,
ettei mikään hyvä kasva
kallioisessa maaperässä
ja tyhjän päälle on
vaikea rakentaa elävää.
Mutta tiedät senkin,
että kataja selviää
tunturikoivukin kasvaa
kanerva kukoistaa.
Ne kurkottavat taivaita kohti
päät uljaina pystyssä.
Vaikkakin joskus
oksat kääntyneinä maata vasten,
mutkilla olosuhteiden pakosta,
aina ne löytävät
jostakin sen valon,
jota kohti kurkotella.
Aivan kuin jokainen meistä.
Selite:
Joskus olosuhteet muokkannevat ihmistä, kun ihminen ei ole osannut muokata olosuhteita. Kaikesta huolimatta pidän kanervia tavattoman kauniina, sitkeinä ja kestävinä. Jaksavat kukoistaa talven ensipakkasesta ja kylmästäkin huolimatta. Ehkä niissä on jotain meitä; hitunen suomalaisuutta. Pieni palanen Suomesta ja tästä sitkeästä kansasta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvä, positiivinen runo
Kaunis runo.