Sinä valaisit tietämme,
silloin kun oli vaikea kulkea
sytytit valon pihamaan lyhtyyn.
Sinun maasi,
jossa aina aurinko paistoi.
Mistä lie imit ainaisen voimasi
valaista säteenämme?
Miksi päivän jälkeen tulee yö?
Miksi aika kaiken syö?
Ja hukkaan valui
kättemme työ.
Ikävän, surun ja kaipauksen
mukana lähetän terveiset
rajan toiselle puolen.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Pieni_Enkeli | Tunturikoivuni | 14.3.2012 | 2 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Lentomatka | 6.5.2011 | 3 | Runo |
| Pieni_Enkeli | YLISTYS YSTÄVYYDEN VOIMALLE | 13.2.2011 | 6 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Pyyntö | 17.11.2010 | 4 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Missä sinä olet? | 19.9.2010 | 3 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Ihmeitä ja aarteita | 21.6.2010 | 0 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Ja minä vain istun, ja itken hiljaa | 1.5.2010 | 5 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Rajan toiselle puolen | 16.12.2009 | 3 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Pelkoja kerrakseen! | 13.12.2009 | 3 | Runo |
| Pieni_Enkeli | Enkelikö? | 12.12.2009 | 6 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Runosi on hyvin empaattinen ja kaunis.
Lisäksi tämä on hyvin syvällinen runo,
siksi sanonkin, että rajan takana se kirkkaus
vasta alkaa. Siihen vaikutamme omalla valinnalla.
Kaunis runo! Pidin :)
Kauniisti olet purkanut tuntojasi