Oli kerran suukkosuu,
pyysi luokseen mutrusuun
tahtoi suudella hän suuta,
myrttiä ja inhosuuta.
Kertoi hälle tarinan,
soman pienen mukavan
missä viipyy hymysuu
aika tulla piilostaan
Nämä yhdessä kun vaeltaa,
niin päivät ne vain kukoistaa,
älä ole onneton hymyä kun
maailmassa on, ne oikaisee
myös kurttusuun.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mukava runo suukkosuusta...
Sivut