Olin vanhuksen
vieressä hetken,
kuuntelin
hengitystä,
joka
kohta
pysähtyisi
lähdet enkelin
mukaan.
Kaikki pysähtyi
olit siirtynyt
pois täältä,
sinne
missä tuskaa,
eikä kipua
tunne,
on
vain hyvyyttä
ja
kauneutta.
Maailmassa se
kauneus on poissa,
jälkeesi jää
vain
tyhjä paikka hetken.
Laitoimme vanhuksen
kauniisti
valkoiseen
pukuun
ja kukkia
rinnalle.
Hän oli
kaukana,
silti lähellä meitä,
sydämessä
arvokkaana
ihmisenä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
niin kuolema yhtä luonnollinen kuin elämä, siltikin pelottava, yhä ja aina, sinä kerrot kauniisti hänen poismenemisestään, minä menetin läheisen vajaa kaksi vuotta sitten, tavallaan vieläkin takaisin häntä huudan, siksikin koen kuolemassa tuon pelottavuudenkin, sinä kypsästi kuolemasta teit tämän runosi, lohduttavan
Koskettavan kaunis runo. Ihmisestä jää
jäljelle vain tyhjä paikka ja muistot.
Kaunis.
Tulee mieleen niin eräs asiakas, joka kärsii niin paljon.. eikä hänellä ole aikaa enää paljon, miksi hän joutuu kärsimään, eikö hänet voisi jo tulla hakemaan pois.
tekee pahaa nähdä hänen kärsivän, hän voi hädin tuskin suutaan liikauttaa..:(
hienosti olet kirjoittanut tämän.
Sivut