Luen aina runoja näitä, rakkaudesta kertovia,
surua monta, en ymmärrä kaikkea mitä on tullut,
olen ajatellut on kaikki niin hyviä, mut arvostella en voinut.
Sydän sykkii niin kovasti auringossa, kuutamo vie kaihoisaksi mielen, ei kukaan ole huono meistä, me kerromme vain eri teistä.
Aurinko kultaa askeleet monen ,vaan yhtä moni tuntee vetoa pimeyden syliin, rakkaus surut on yhteistä meille kun sydän on kaikilla tunteva elin.
Mä aina vain kirjoitan juttuja teille, ja kaikki me odotamme samaa myös, kun aika kuluu runoja rustaillessa, olen tuntenut yhteyttä moneen teistä
Selite:
Aika kuluu näin...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tää on kyl aikast ihana :-)
niin ihanaa ihanalla tavalla kerrot ja runoilet, aina ei jaksa vastata aina ei ymmärrä, toisinaan sitten kaikki sanat tuntuvat tutuilta itse koetuilta, ihana runosi
On rikkautta että täältä löytää niin paljon samanlaisia erilaisia sieluja. :o)
Ilot ja surut ovat jaettavina
Kiitos tästä runosta :)
Kiitos sinulle, kun kirjoitat runoja myös meidän muidenkin luettaviksi...pyrin aina vastaamaan pienellä viestilläni.
Kiitos arvostelustasi<3
Niin jokainen meistä matkalla on...kulkee vain juuri silloin eri kohtaa tiestä...mukava on aina lukea ajatuksiasi...joskus vain saattaa olo olla liian heikko vastatakseni...toisinaan taas on parempia päiviä. Kiitos sanoistasi runoystäväni!
Tääläki yks juttuulija /runojen rustaaja,- mulla olis sata muutaki työtä mutta täälä vain roikun ja luen runoja,- kaikki on tavallaan yhtä puhuttelevia ja antoisia,- kiitos kun runoilet ;)
Sivut