Pidän lapsenlastani sylissäni
suloista pientä tyttöä
Hän katsoo minuun,
luottaa tavoittelee pienillä sormillaan
hiuksiani.
Tunnen lapsen sylissäni,
pehmoisen ihon ja lämmön
On vain tämä hetki, se häviää,
mitä nyt on, on huomenna poissa.
Täytyy rakastaa lasta, tuudittaa
ei ole pitkä aika kun hän on jo kasvanut
pois sylistäni.
Ei enää tule, vaikka pyydän
olen vanha hetken päästä
ja hän iso tyttö, jää vain rakkaus
Tämä hetki vain on yhteinen,
se ei enää koskaan palaa takaisin.
Selite:
lapselle aikaa on kuitenkin aina ja syli avoin, vuosi oli-00
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Näitä onnenhetkiä olen minäkin saanut elää,- lastenlapsia kun on jo kohta täysi tusina. Onneksi jo nuorisoonkin kuuluvat lapsenlapseni haluavat yhä olla lähelläni ja rakkaus on säilynyt molemminpuolisena. Tämä on mummojen etuoikeusruno. Kiitos tästä runosta.
kuínka totta ovatkaan sanasi, minäkin neljä pientä olen hetken sylissäni pitänyt, kosketat runollasi
Sivut