muistojen hetket

Muistui isä mieleen jostakin syystä,
hän kuoli eräänä helmikuisena yönä,
kova oli pakkanen silloin,

Siihen hän kaatui lasten jalkojen päälle poikittain,
äiti lähti hakemaan nitroa, mut ei ehtinyt.

Vanhempi veli lähtikin sitten puhelimeen
noin kolmen kilometrin päähän soittamaan
lääkärille.

Hän saapuikin kolmen tunnin päästä toteamaan kuoleman,
se yö on jäänyt mieleeni, siitäkin syystä, että silloin
oli myös siskon syntymäpäivä lähellä.

Olin silloin kymmenen vuotias, keskimmäisenä
perheeseen syntynyt, oli molemmin puolin sisaruksia
kolme.

Olisipa ollut kännykät ja autot, siellä jumalan selän takana
kun asuttiin, kun kuolema tulee se tulee, eikä kysele
puhelimia myöskään, turha sitä on miettiä.

Sinne jäi myös koti, se kuoli isän mukana,
kaikki arvokkaat käsityöt , mitä isä rakensi ja veisteli käsillään.
johon kuului myös takomotyöt kun seppä oli.

Meille jäi vain oma sielumme, matkalla
eteenpäin elämässä.

Enkelit ovat olleet lähellä aina vaikeina hetkinä,
uskon myös isän olevan, silloin kun
epäusko täyttää sydämen