Oli ennen puu jossa kasvoi tukevia oksia niille voi aina heittää huolensa, käydä riippumaan itkeä sen juurella pois surunsa.
Kastella sitä kyynelillään raapia sen kylkeä kun tuska yltyi, kun mikään muu tuntunut auttavan
Aina oli puu jolle voi kertoa surunsa, jota joskus myös kohteli ajattelemattomasti.
Katkaistessaan siitä oksan jälki jäi muistoihin pitkiksi ajoiksi, se synnytti joskus kuilun puun ja itsensä väliin niin ettei enää tahtonutkaan mennä niin usein sen juurelle kertomaan mietteitään
Puu seisoi tukevasti vaikka myrskyt sitä joskus riepotteli se oli luotu kestämään, mutta joskus sen puun oli pakko murtua se ei enää jaksanut olla niinkuin ennen, se etsi lohtua nuoremmista hyvässä kasvussa olevilta tukea
Sellaista vahvuutta se ei saanut , joka olisi sitä enää vahvistanut ja puu halusi jo hyvästellä ympäristöään, se oli valmis ja kun se kuihtui, maasta tulee aina uusia toivoen yhtä voimakkaita puun lapsia kuin se itse oli ollut
Vahvoja puita tarvitaan tukemaan ja kuuntelemaan toisten murheita ja yksin puu on joskus vahvempi kuin monta heikkoa rinnalla
Arvosta rakkaitasi niinkuin puu joka seisoo vahvana paikallaan odottaen sinua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Onkohan Sinulla ns oma puu metsässä..
jota voit halata tarvitessasi voimaa ja lohtua..
jota kuuntelemalla saat vastaukset mieltäsi painaviin asioihin...
Minulla on sellainen puu <3
Ja yleensäkin kaikki puut ovat voimaannuttavia, runossasi Viisas tarina.
Hyvä, kauniskin tarina
kaunis runo, todellakin, puut tuulessa taipuvat niin moneen, ihmisten välinen rakkaus luottamus ja aikaa kuunnella kun kuulijaa tarvitaan, ovat niitä asioita jotka auttavat taivaltamaan tätä maallista matkaamme, hyvä pieni runokertomus
Sivut