Missä ovat nyt purjeet elämässsäni
tarvitsisin kovan tuulen purjeisiini
viemään minua tästä pois
Sinne , missä eläisin täysillä
nauttisin niinkuin purjevene aalloilla
Näkemättä rantaa joka pysähdyttää
neuvoo kulkemaan hiljaa
Olisin niinkuin meri
se liikehtii luo uutta, puhdistaa
kantaa itsessään suuria aluksia
ja pysyy silti paikallan väsymättä
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikea, hyvä runo
Hieno runo! Luuleen ymmärtäväni tuon tunteen liiakin hyvin...
Ei ole aina helppoa päästä vapaille vesille. Pikkupurtilolla ei ehkä ole viisasta aavalle ulapalle pyrkiä.
Ahdistus ajaa ajatuksia runossasi kauniisti
Sivut