kun voisin itkeä kerrankin
niin kauan ja lohduttomasti
että umpeutuisivat haavani
jotka vuotaa yhä
ja satuttaa
niin viiltävän
tuskaisasti
tahtoisin olla ja iloita
tanssia niin
ja vaikka heittää
kuperkeikkaa
niin tahtoisin joka solullani
mutta en voi
en vain voi
kun mieltä piinaa yhtenään
nuo menneet onnenpäivät
joiden peittona nyt paksu jää
niin mustana
mielessä kimmeltää
ja rikkoudu
ne eivät
kun voisin itkeä kerrankin
ja olla niin kuin lapsi
joka syliinsä äidin nukahti
ja nukkui aamuun asti