kun voisin itkeä kerrankin
niin kauan ja lohduttomasti
että umpeutuisivat haavani
jotka vuotaa yhä
ja satuttaa
niin viiltävän
tuskaisasti
tahtoisin olla ja iloita
tanssia niin
ja vaikka heittää
kuperkeikkaa
niin tahtoisin joka solullani
mutta en voi
en vain voi
kun mieltä piinaa yhtenään
nuo menneet onnenpäivät
joiden peittona nyt paksu jää
niin mustana
mielessä kimmeltää
ja rikkoudu
ne eivät
kun voisin itkeä kerrankin
ja olla niin kuin lapsi
joka syliinsä äidin nukahti
ja nukkui aamuun asti
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
K A U N I S T A !!
Kauniisti olet kirjoittanut...
Kaunis, hellyttävä toive. Miksi tuo ei olisi mahdollista? Kyllähän se elämä eteenpäin vie, kun vain antaa.^^
Ehkä joskus toiveet toteutuvat myönteisellä tavalla.
Täällä meidän sylissä, saat kyynelees runoina vuodattaa...
Riipasevan kaunis ja koskettaa...
ei ne kyyneleet tunnu itkemällä loppuvan,ei vaikka tahtos.
tuli vähän surullinen tunnelma luettuani, lohtuhali ja voimia sulle, runosi kosketti, kiitos siitä
Tämä on upea runo. Kyneleet puhdistavat mielen.
Niin...sydämellä paino joka hetki, suru joka tuskin hiljaa haihtuu...
kumpa voisikin itkeä
kaikki kerralla pois
surullinen myös koskettava...runosi loppu kaunis ja herkkä...voisipa näin tehdä...
Niin suruisa ja niin kaunis. Etenkin viimeinen säkeistö on hellän ja hellyttävän kaunis, turvaa hakeva.
Tätä toivon minäkin niin hartaasti, tietäen että mahdotonta. Koskettaa syvältä. Viimeinen kappale todella upea.
juuri tätä minä tarkoitin kun en tiennyt mitä kaipaan, niin just tätä sä oot osannut kaiken kirjottaa, tää menee suosikkeihin
Sivut