Itsesyytösten äänet hiljaa vaimenee
mutta kyyneleet vain jatkaa kulkuaan
Ei tunne mitään - ei kuule mitään
tumma yö peittää silmät sumentuneet
Liikkumaton suu
ei sanoja tapaile
Kädet vanhuksen
rinnalla lepäävät
Äänet vähitellen ympärillä voimistuu
hihansuu kuivaa viimeisenkin kyyneleen
Hän on poissa - jossain kaukana
kansi tamminen vääjäämättä sulkeutuu
Taivas tumma
on surevan yllä
Hyväilee tuuli
kuivunutta poskea
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hyvin kirjoitat tunteista jotka meidän on kohdatta kukin vuorollaan. Olet ymmärrettävällä tavalla jättänyt jäähyväiset. Kuinka kyynelten kautta kuvataan sisäistä prosesia. Syvä suru. Suru. Tamminen kansi. Vääjäämätön. Hyväksyminen. Elämä palannut sanoissa Hyvilee tuuli kuivunutta poskea. Elämä jatkuu vaikka siitä on riisuttu palanen poissa
Kirjoitin juuri itse samasta aiheesta.
Kauniisti sanailet...
Voi kyynel
Lopullista...läheisen kaipaus
koskettaa. Luopuminen on
aina raskasta. Runosi muistuttaa
vanhusten luona vierailuista ja
siitä, ettei elämä ole koskaan
selviö.
Sivut