minä olen pikkuinen casanova
niin komea ja charmantti
ja mkä tärkeintä, lipevä kieleltäin
niin niin lipevä kieleltäin
vain silmänräpäys
ja nainen kuin nainen
on edessäni polvillaan
ja jokaisella on
niin anova pyyntö huulillaan
valitsen yhden
ja vien hänet taivaisiin
ainakin hetkeksi
sitten lähden uusiin maisemiin
on naisia tuhansin
jäänyt itkemään jonnekin
mitä minä niistä
saivathan he hetkeksi
irtautua arjen ympyröistä
taas uuden naisen
haluan kietoa pyydykseen
kieleni lipevä
taas suoltaa valheen poikineen
minkä sille voin
jos mua naiset haluaa
olen vain pieni casanova
joka täyttää luonnonlain
vain huomaamaton silmänisku
käden hipaisu
ja ennen kaikkea
muutama pienen pieni valhe
lipevällä kielelläin
ja taas on nainen kuin nainen
mun käsissäin
kuin sulaa vahaa vain
olen pitänyt kirjaa
nyt onnittelen irjaa
hän kolmestuhannesviidessadas
laskujeni mukaan on
jonka kanssa vietin
lemmentuokion
tässä kaupungissa
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
on tuollaisiin tullut törmättyäkin... tosin olen oppinut aika hyvin kiertämään jo.^^
Hienosti kirjoitettu ja hoksaistu! =)
Ihan totta, ja niin todentuntuinenkin sinun tekstisi :). Voih, kuinka "meitä" naissii viedään. Hyvä.
Kuin Kreivi Lingreenistä.........metsästäjä
waqu!!! minullakin on taipumusta rakastua tuollaisiin casanoviin tuntuu että tavllisia olisi vaikka kuínka mutta joku renttu vie aina voiton, hieno hieno on runosi
Siis fantasiaasiko?
.. hyi lipevät kielet ...
Mutta hyvä runo!
Sivut