hetken ihmettelin mistä siihen saadaan sanat
ujostelevia perkeleitä on taajama täynnä
harmaa arvaa väärin mietteeni
taivaasta ei ole apua tavullekaan
muistan kaikki elämäni rusohuulet
peukaloni painamat jäljet lantioidesi kahvoihin
äänet joista saunassa vaietaan
mutta otetaan vastaan raukein silmin
siinä runossa jonka kirjoittaisin
ei ole värejä
ei olentoja jotka pudottautuisivat taivaalta kevein siivin
ei väitettä avaruudesta
ei vuosia jotka valoksi tiedetään
ei olemassaoloa - hengistystä josta kaikki alkoi
olisi vain sinä ja minä
haiven ohikiitävää
pari huokauksen paljettia
kulkujemme päässä unohduksen nahkuri
Minun piti kirjoittaa katseeni kaarilla valani sinulle
ja löytää se sana, jolla nostan sinut silmäripsistäsi takaisin tyynylleni
merkitsit minut vaiti lakanoidesi väliin
nyt minulla on jäljellä vain aika
joka ei löydä perille tyhjässä
katson autiota kohtaa ihollasi
intohimo pisaroi laaksossasi
kieleni etsii yhä sanoja jotka pujottaisivat
ujot helmeni vasten rintojasi
kutoisi niistä runon sielustani
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut