kauanko on
vähän ikuisuudesta
hapuileva matkamme
ajan poimuissa
läpi ymmärryksen
pehmeän sammalen
mustan tikariviitan
lepattaessa varjoissa
kun käännät huojuen
ahavoituneet kasvosi meihin,
ikuisesti lukittuna
näetkö toivoa lapsen
kuplivassa naurussa,
villikissan naukaisussa
öisessä metsässä
vuodatat kyyneleesi
ymmärtäviä kallioita vasten,
piiloudut pilvipeittosi
alle
ja unessasi matkaat kohti
uutta vartiopaikkaa,
sinne
missä särkyy musta
ja kaikkialla helisee
kupliva nauru
sinnekö sinä
lukittuna matkaat
vähän ikuisuudesta
hapuileva matkamme
ajan poimuissa
läpi ymmärryksen
pehmeän sammalen
mustan tikariviitan
lepattaessa varjoissa
kun käännät huojuen
ahavoituneet kasvosi meihin,
ikuisesti lukittuna
näetkö toivoa lapsen
kuplivassa naurussa,
villikissan naukaisussa
öisessä metsässä
vuodatat kyyneleesi
ymmärtäviä kallioita vasten,
piiloudut pilvipeittosi
alle
ja unessasi matkaat kohti
uutta vartiopaikkaa,
sinne
missä särkyy musta
ja kaikkialla helisee
kupliva nauru
sinnekö sinä
lukittuna matkaat
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut