ja sinä puhut suuria sanoja, sellaisia joita pienenä puhuttiin kun leikkimökissä
leikittiin johtajaa
ainoana erona kun pullaa syötiin
sormet olivat tahmeammat silloin
voikukista, hiekasta, etanoista
tänään sydämet, mielet tahmeana
aikuisuutta,
hengitys niin vaikeaa välillä naamareiden alla
ja kun puhut johtajan sanojasi kuulen, kuinka selät suoristuvat, mielet terävöityvät,
etsivät hyväksyvää katsettasi
ja minua naurattaa
sillä näen sinut pienenä lapsena,
joka keväällä kun raparperit alkoivat kasvaa luuli,
että ne olivat mullasta nousevia kaljujen miesten päitä
ja sinusta olen ylpeä, siitä miten kannat vastuuta kaikista ja rakastaen johdat,
vaikka metsää sinun on aina ikävä, iltanuotiota
jossa lämmitellä märkiä, kolhittuja varpaita iltaisin
ja kuinka onnellinen olenkaan,
että pystyn näkemään sinut leikkimökissäsi ja sen, kuinka pehmeä suoniesi syke tulee joskus olemaankaan ryppyisissä käsissäsi
ja kuinka kaunis olet nyt
tässä aikuisten kokoushuoneessa
ja yhtäkkiä minä muistan
kuinka paljon minä sinua
aina tulen rakastamaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi