Kuulin kerran vanhasta miehestä.
Hän tanssi kummallista tanssia.
Jalkansa kolisivat yhteen. Kolina pelästytti ne joiden jalat vielä liikkuivat notkeasti.
Hän katsoi liikkumattomilla silmillään. Silmät pelästyttivät jokaisen joka uskalsi katsoa niihin.
Hän puhui kummallista kieltä. Niitä tarinoita ei kukaan ymmärtänyt.
Paitsi harmaapöllö joka hetkeksi lensi viereensä yöllisellä saalistusretkellään.
Ehkä sekin vain teeskenteli ymmärtävänsä.
Hän tahtoi kertoa jotain...
Puujaloilla voi tanssia kauneinta tanssia.
Lasisilmillä voi nähdä tarkemmmin kuin oikeilla.
Ilman kieltä voi kertoa kiehtovimmat tarinat.
Ymmärrämmekö me häntä koskaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi