sätkivät kuolevat kalat
hänen olkapäillään
huuliharppuun puhallettu
henkäys,
vastasyntyneen verinen parkaisu
eikä hiki ja virtsa ole koskaan tuoksunut
yhtä makealta, tärkeältä
minä kuljen jokea alas
Maryn kanssa
känsäiset käteni rikkovat
elämän pyöreyden
hänen rinnoillaan
liiton jäsenkortti painautuu
pakaroihin,
syksy saa häähuntusi itkemään
minä laulan onnellisena
räkäistä lauluani ja elämän sormet
irrottavat hetkeksi otteensa kaulaltani
sukellan, ratsastan kanssasi
jokeen,
enkä enää muista mitä halusin
Tempen violetissa illassa
ihminenkin on kaunis
hänen olkapäillään
huuliharppuun puhallettu
henkäys,
vastasyntyneen verinen parkaisu
eikä hiki ja virtsa ole koskaan tuoksunut
yhtä makealta, tärkeältä
minä kuljen jokea alas
Maryn kanssa
känsäiset käteni rikkovat
elämän pyöreyden
hänen rinnoillaan
liiton jäsenkortti painautuu
pakaroihin,
syksy saa häähuntusi itkemään
minä laulan onnellisena
räkäistä lauluani ja elämän sormet
irrottavat hetkeksi otteensa kaulaltani
sukellan, ratsastan kanssasi
jokeen,
enkä enää muista mitä halusin
Tempen violetissa illassa
ihminenkin on kaunis
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tykkäsin ja kovasti. Kiehtovaa, omaperäistä runoutta. :)
Tässä runossa sanat ovat voimakkaassa liikkeessä. Sanat istuvat kokovartalo puristuksessa kuin sukeltajan puku. Runo sukeltaa syvälle mutta pääsee komeasti pinnalle ja kokonaisena nousee pintaa ylemmäs. Suoritus joka ei onnistu kaikilta. Harvinaista tuo varpaissa voima nousta pintaa ylemmäs, taputan suorituksen lisäksi luovuudelle. Tästä on hyvä jatkaa
Onnea runosankarille 45 vuotiaalle
olet onnistut virittämään runo soittimesi
hienoon lentoon
tosi haastava luettava!
Sivut