Runot I & II
I:
Kaipaan takaisin lumottuun kaninkoloon -
kirotun vihreän keijun ikuisille niityille.
Keskikesän kirkkaimman yön iholle kaipaan
oopiuminsekaisia unia laulamaan.
Suutelemaan huulesi rikki,
kunnes sinusta jää jäljelle
pelkät luut.
Hunajalla valellun tuoksusi haluan
parfymoida ja purkittaa.
Mikäli antaisit minun
patentoida sinut
syntini saisit.
Syntini saisit.
Tällöin olisi sydämeni tunnoiltaan puhdas.
Laulaisivat enkelikuorot.
Taivas saapuisi,
maailma lankeaisi
nauttimaan.
II:
Haluni, himoni aistivat jo kaukaa.
Niin paljon kauniita sieluja ja niin vähän aikaa.
Jumalatar, jumalatar,
kuinka odotakaan sinua
ja öitä tulevia yhteisiä
alkaviksi.
Jolloin kaikki tietoisuutesi täyttävä on minut äärilaidoin
ja mieleni alistuu edessäsi, kuin prostituoitu.
Vertaus halpa tämä lienee hieman klarifikoitu,
mutta minä kaipaan sinun viisauttasi,
kuin vaikka magiaa.
Upota katseesi vihreään kauneuteen haluaisin joka ikinen kerta, kun vastaantulijoiden kasvoilla silmäsi loistavat
kauniimpana, kuin kuu ja tähdet.
Vielä luotani lähdet,
kun koittaa sen aika.
Mikään taika ei pitää sinua saata,
en ole vankila.
Tämä yö on minun mysterioni -
manifestinsa iholleni on kirjoittava
sinun rakkautesi,
oi jumalatar.
Palvele minua.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi