Tunnen sen kasvoillani
yön tyytymättömyyden
ja kyltymättömän kuun tuolla taivaalla
loistaessa valoaan kuista julmimpana
ikävöin unta.
Ikävöin unta.
Herätessäni taas jonkin kutsumattoman kutsuun
unen harhat ympärilläni katoavat viimeiseen valkeuteen.
Eikä vielä eletä edes
aaveiden ja noitien tunteja.
Aika tänä yönä on armoton.
Aamu kummittelee vain haaveissa/
kolisuttaa kultaisia kahleitaan
näissä hiljaisuuden tunneissa
tunnen mieleni muuttuvan sekunneiksi.
Seuraisin sinua pimeistä pimeyteen.
Sulkiessani silmäni
maailmalta,
menneeltä,
minulta.
Kuunvalo piirtää ääriviivojaan
mieleni pintaan.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut